Monikulttuurinen vuorovaikutus haltuun – viisi askelta kieli- ja kulttuuritietoiseen potilastyöhön

Teksti: Jenny Paananen | Kuva: Pexels / Pavel Danilyuk

Suomen väestö kansainvälistyy, joten myös lääkärien tulee kehittää kykyään kohdata eritaustaisia ihmisiä. Mutta miten? Suomen kielen dosentti kokosi viisi vinkkiä, joilla kuka vain pääsee alkuun.

Suomen väestö on kielen ja kulttuurin suhteen varsin moninainen. Tämä ei ole mielipidekysymys vaan fakta: tilastojen mukaan joka kymmenes maamme asukkaista on ulkomaalaistaustainen, ja vieraskielisiä ihmisiä on niin ikään kymmenen prosenttia väestöstä. Pääkaupunkiseudulla ulkomaalaistaustaisia on jo 20 prosenttia, viidennes väestöstä. Kaikkiaan Suomessa puhutaan yli 150 eri kieltä.

Ulkomaalaistaustaisten osuus on jatkuvassa kasvussa väestön ikääntymisen, työvoimapulan, globalisaation sekä sotien ja kriisien vuoksi. Terveydenhuollon ammattikunnassa ulkomaalaistaustaisia ihmisiä on jopa suhteessa enemmän kuin potilaskunnassa.

Lääkärin on siis kiistatta syytä osata toimia eri kieli- ja kulttuuritaustaisten potilaiden – ja kollegojen – kanssa. Mutta miten monikulttuurinen vuorovaikutus vaikuttaa hoitotyöhön ja miten siihen tarvittavia taitoja voi kehittää?

Kokosin viisi askelta.

Askel yksi: Oleta, että asiat järjestyvät

”Viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi sattumalta”, viestinnän professori Osmo Wiio sanaili 1970-luvun lopulla ja nimesi ajatuksen juhlallisesti viestinnän ensimmäiseksi laiksi.

Olen pudonnut laskuista sen suhteen, kuinka monen kouluttajan suusta olen lainauksen kuullut, mutta toivoisin, että vuorovaikutus nähtäisiin rakentavammin.

Vaikka täydellinen yhteisymmärrys toisen kanssa on lähtökohtaisesti mahdotonta, riittävään yhteisymmärrykseen voi päästä, kun sen eteen tekee hieman töitä.

Kieliongelmia etukäteen stressaava lääkäri saattaa vaikuttaa siltä, että hän kokee potilaan epämiellyttäväksi.

Tavanomaista haastavammissa vuorovaikutustilanteissa, kuten silloin, kun toimitaan suomea toisena kielenä puhuvan potilaan kanssa tai tulkin välityksellä, on vain nähtävä vähän enemmän vaivaa. 

Kielteistä asennoitumista kannattaa välttää, koska se voi heijastua vuorovaikutukseen epätoivotulla tavalla. Kieliongelmia etukäteen stressaava lääkäri saattaa vaikuttaa siltä, että hän kokee potilaan epämiellyttäväksi. Ulkomaalaistaustainen väestö kohtaa Suomessa tutkitusti syrjintää (THL 2024), joten välitetyllä tunnelmalla on merkitystä.

Siksi Wiion sijaan siteeraisin A. A. Milneä (1996, 138):

Nasu: Ajatteles, jos joku puu kaatuisi, kun me olemme sen alla!
Nalle Puh, pitkään harkittuaan: Ajatteles, jos ei kaadu.

Askel kaksi: Ennakoi ja mukauta

Riittävä yhteisymmärrys vaatii työtä. Kun toimitaan tilanteessa, jossa keskustelukumppaneilla on keskenään erilainen kielitaito, enemmän kieltä osaavan on yleensä mahdollista mukauttaa puhettaan vähemmän osaavalle sopivammaksi.

Puhetta voi selkeyttää esimerkiksi artikuloimalla selvemmin, käyttämällä helpompia sanoja, puhumalla yleiskieltä ja puhumalla hieman tavallista rauhallisempaan tahtiin.

Jos keskustelu käydään tulkin välityksellä, tilanteeseen kannattaa jo etukäteen varata enemmän aikaa.

Ammattisanastoa, lääketieteellisiä tutkimuksia ja lääkityksen tarkoitusta voi myös selittää oma-aloitteisesti, jotta keskustelukumppanin ei tarvitse uskaltaa kysyä niistä myöhemmin. Sopivan tason löytäminen edellyttää keskustelukumppanin puheen ja kuuntelemisen havainnointia.

Jos taas keskustelu käydään tulkin välityksellä, tilanteeseen kannattaa jo etukäteen varata enemmän aikaa, sillä kaikki on sanottava kahdella eri kielellä.

Myös tulkille on syytä puhua selkeästi. Lisäksi on tärkeää pitää omat puheenvuoronsa napakoina: mitä pitemmäksi puheenvuoro venyy, sitä vaikeampaa tulkin on muistaa sitä kokonaan. 

Askel kolme: Hyödynnä kehoa

Kehollisen viestinnän merkitys korostuu entisestään, kun kielellinen viestintä on syystä tai toisesta rajallista. Ilmeet, äänenpainot ja eleet välittävät viestejä tehokkaasti. Käsillä tehtävillä eleillä on myös helppoa havainnollistaa, mistä puhutaan. Potilastyössä puheena ovat usein kehon osat ja niiden toiminta, joita on erityisen helppoa kuvata esittämällä tai osoittamalla. 

Eleiden etuna on, että niiden merkityksen voi arvata, vaikka niitä kuvaavat sanat olisivatkin outoja. Myös keskustelukumppanin käyttämän eleen toistaminen omassa puheenvuorossa on tehokas keino välittää ymmärtämistä.

Puhetta voi tukea myös käyttämällä kuvia ja esineitä, piirtämällä sekä hyödyntämällä digitaalisia ratkaisuja kuten käännösohjelmia.

Askel neljä: Selvitä ja varmista 

Väitöstutkimukseni perusteella monikulttuurisilla vastaanotoilla pyritään usein välttämään kieleen ja ymmärtämiseen liittyvien asioiden käsittelyä. Sen sijaan, että lääkäri kertoisi, ettei ymmärtänyt, mitä potilas sanoi, tämä saattaa hymyillä, nyökkäillä ja toistella ”joo”. Samoin voi tehdä myös potilas.

Nähdäkseni ilmiö liittyy kasvojen menettämisen pelkoon, sillä myös aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että vähemmän kieltä osaavaa pyritään suojelemaan sosiaaliselta häpeältä.

Vastaanoton lopussa voi pyytää potilasta kertaamaan suunnitelman. 

Lääkärin vastaanoton kontekstissa tämä näennäisen kohtelias käytäntö on kuitenkin riski, sillä mahdolliset väärinymmärrykset jäävät piiloon tai nousevat esiin vasta, kun niiden käsittelyyn ei ole enää aikaa.

Ongelmiin kannattaisi tarttua rohkeasti heti. Vastaanoton lopussa voi myös pyytää potilasta kertaamaan suunnitelman. 

Myös tulkatuilla vastaanotoilla saa kysyä kysymyksiä ja pyytää selventämään. Esimerkiksi silloin, kun tulkki ja potilas puhuvat pitkään jostakin, jota ei tulkata, lääkäri voi hyvin pyytää tulkkia kertomaan, mistä neuvottelussa oli kyse. On parempi varmistaa kuin jäädä epäilykseen.

Askel viisi: Näe ihminen

Lääkärin on tärkeää ymmärtää kulttuurista moninaisuutta, sillä kulttuurit vaikuttavat siihen, miten ymmärrämme terveyden, sairauden ja hyvän elämän yleensä. Kulttuurisensitiivinen lääkäri tiedostaa paitsi kulttuurien mahdolliset eroavaisuudet, myös sen, että hänellä itselläänkin on kulttuurisia käsityksiä.

Monikulttuurinen vuorovaikutus ei kuitenkaan edellytä, että lääkäri perehtyy kaikkiin maailman kulttuureihin ja opettelee toimimaan niiden mukaisesti. Jo kertaamalla potilaskeskeisyyden perusperiaatteet voi päästä pitkälle.

Ihmisillä on taipumus tuntea enemmän empatiaa niitä kohtaan, jotka ovat enemmän itsen kaltaisia.

Kulttuuristen sääntöjen sijaan potilaalta voi tiedustella hänen omia arvojaan ja toiveitaan samalla tavalla kuin keneltä tahansa muultakin. 

Ihmisillä on taipumus tuntea enemmän empatiaa niitä kohtaan, jotka ovat enemmän itsen kaltaisia. Koska lääkärin tulee hoitaa kaikkia potilaita yhtä hyvin riippumatta iästä, ulkonäöstä, kielestä, sosiaalisesta asemasta, sukupuolesta tai elämänkatsomuksesta, omien asenteiden ja tunteiden tiedostaminen ja reflektoiminen on tärkeää.

Jokaisesta kohtaamisesta on löydettävä ihminen.

Jenny Paananen

Sosiaali- ja terveysalan vuorovaikutukseen erikoistunut filosofian tohtori ja suomen kielen dosentti. Kiinnostunut erityisesti kielellisestä haavoittuvuudesta, ammatillisesta läsnäolosta ja jaetusta päätöksenteosta. Vapaa-aika kuluu puutarhan, käsitöiden, palapelien ja lasten harrastusten äärellä.

LISÄÄ SAMALTA KIRJOITTAJALTA