Humpuukissa on järkeä

Teksti: Juha Matias Lehtonen | Kuva: Kirjoittajan kuva: Markko Taina / Tammi; artikkelikuva: Alina Vilchenko / Pexels

Terveyshumpuuki voi ehdottomasti olla vaarallista mutta tyhmää se ei ole. Päin vastoin sitä syntyy ja se leviää hyvästä syystä, kirjoittaa tietokirjailija Juha Matias Lehtonen.

Terveyshumpuuki herättää monissa suuttumusta, ja osin hyvästä syystä. Virheelliset terveysuskomukset ja -väitteet ovat pahimmillaan hengenvaarallisia. Se kävi turhankin selväksi koronapandemian aikana.

Humpuuki voi ehdottomasti olla vaarallista mutta tyhmää se ei ole. Siinä on monenlaista järkeä, jota on syytä ymmärtää, jos haluaa kamppailla sitä vastaan.

Ihmisillä on tarve puuhata kaikenlaista outoa sairauden iskiessä, sillä kärsimykselle alistuminen olisi lohdutonta.

Esihistoriallisista ajoista asti ihmiset ovat kaivanneet jonkin sortin diagnooseja ja hoitoja riippumatta siitä, perustuvatko ne totuudenmukaiseen sairauskäsitykseen vai eivät. Syitä tälle on useita.

Ensinnäkin sairaalle yksilölle on tärkeää, että hän saa luvan sairastaa ja tehdä edes jotakin toipumisensa eteen. Ihmisillä on tarve puuhata kaikenlaista outoa sairauden iskiessä, sillä kärsimykselle alistuminen olisi lohdutonta. Jokavuotinen nuhakuumeen hoitovinkkien kavalkadi on tästä oiva esimerkki. Vaikka mitään ei ole tehtävissä, jotakin täytyy tehdä. Valkosipulia sukkiin tunkiessaan potilasparka tietää ainakin yrittäneensä.

Toisaalta sairastumisella ja toipumisella on yhteisöllinen puoli. Esimerkiksi suomalaisissa talonpoikaisyhteisöissä laiskottelua ei katsottu hyvällä.

Jos kuitenkin arvostettu tietäjä kykeni osoittamaan, että ihmiseen on iskenyt jokin haitallinen ulkoinen voima, kuten noidannuoli tai kalmanvihat, tälle voitiin suoda toipilaan rooli. Yhteisö sai tietää, että tämä raukka tarvitsee tukea.

Siispä vaikka talonpoikaisyhteisöissä sovellettiin enimmäkseen virheellisiä sairauden selitysmalleja, diagnooseista oli silti hyötyä. Samalla tapaa yhteisöllisesti hyödyllisiä ovat nykyajan lääkärintodistukset ja jossakin määrin myös sairauksia koskevat humpuukiselitykset.

Mitä paremmin lääketiede ja terveydenhuoltojärjestelmä kykenevät auttamaan hätää kärsiviä, sitä vähemmän vaihtoehdoille syntyy kysyntää.

Siitä, mikä tarkalleen on humpuukia, sopii kiistellä maailman tappiin asti. Mutta miten ikinä humpuuki määritellään, selvää on, että se kukoistaa lääketieteen aukkokohdissa. Nimitän tätä ilmiötä ”aukkojen humpuukiksi”.

Potilaan täyttymättömät tarpeet avaavat loogisesti markkinaraon. Jos potilas ei saa apua tietäjältä, lääkäriltä tai muulta parantajalta, hänen on ihan järkevää turvautua vaihtoehtoiseen toimijaan. Mitä paremmin lääketiede ja terveydenhuoltojärjestelmä kykenevät auttamaan hätää kärsiviä, sitä vähemmän vaihtoehdoille syntyy kysyntää.

Uudet kulkutautiepidemiat repivät terveyden markkinoihin erityisen isoja aukkoja. Tällöin opportunistiset hoidot ja selitysmallit pääsevät kukoistamaan.

Esimerkiksi keskiajalla mustaa surmaa yritettiin selittää yliluonnollisesti naisten siveettömällä vaatemuodilla, 1800-luvun koleraepidemiat vauhdittivat homeopatian leviämistä, 1980-luvun AIDS-potilaille kaupattiin probiootteja ja ayurvedisia luontaishoitoja, ja viimemmäksi COVID-19 halkoi CAM-hoitojen kenttää kahtia, kun osa alan ihmisistä piti rokotteita ja perushygieniaa valtaapitävien julmana juonena.

Kulkutautiepidemiat järkyttävät terveyden markkinoita, kun taas krooniset ja parantumattomat sairaudet synnyttävät pitkäkestoista kysyntää. Esimerkiksi MS-taudin, diabeteksen, kilpirauhassairauksien, autoimmuunisairauksien ja syöpien ympärille on muodostunut pysyvät humpuukin markkinat.

Häikäilemättömimmät parantajat ja elämäntapagurut lupaavat poistaa parantumattomat sairaudet kokonaan, kunhan heidän ohjeitaan noudatetaan. Rehellisemmät toimijat keskittyvät helpottamaan oireita.

Mikään kritiikki ei uppoa jengiin, jonka jäsenet pitävät muuta maailmaa kategorisesti vihamielisenä ja epäluotettavana.

Yksi ”aukkojen humpuukin” peruspiirteistä on, että markkinarakojen ympärillä käydään rajua retorista vääntöä. Valtaapitävien uhmaaminen saa parantajan näyttämään rohkealta ja voimakkaalta.

Valtavirrasta poikkeaminen kuuluukin perinteisen parantajan hyveisiin. On johdonmukaista ajatella, että tylsän arkitodellisuuden rajoja koetteleva erityisyksilö saa muita todennäköisemmin aikaan ihmeparantumisia.

Tällä periaatteella toimi suomalainen tietäjäperinne, ja niin toimii edelleen moderni vaihtoehtoparantajuus.

Radikaaleimmat terveysprofeetat ruokkivat tarkoituksella vastakkainasetteluja ja todistelevat erityisyyttään muun muassa levittämällä salaliittoteorioita ja parjaamalla lääkäreitä. Tällainen retoriikka vetoaa pettyneisiin potilaisiin.

Ja mitä enemmän profeetta onnistuu rapistamaan kohdeyleisönsä jo valmiiksi horjuvaa luottamusta virallisia tahoja kohtaan, sitä laajemmaksi kasvaa hänen potentiaalinen asiakaskuntansa. Aukko terveyden markkinoilla kasvaa.

Samalla jako meihin ja muihin kärjistyy. Kannattajakunnan sosiaalinen koheesio kasvaa ja ryhmäidentiteetti selkeytyy. Näin syntyy lahkomaisia terveysyhteisöjä, joihin on hyvin vaikeaa vaikuttaa ulkoa käsin. Aukko terveyden markkinoilla kiteytyy ja siitä tulee hyvin vastustuskykyinen. Mikään kritiikki ei uppoa jengiin, jonka jäsenet pitävät muuta maailmaa kategorisesti vihamielisenä ja epäluotettavana.

Asiantuntijoita ja yhteiskuntaa kyräilevän ryhmän sisällä virheelliset uskomukset leviävät kerkeästi jäseneltä toiselle. Lahkomaisissa ympäristöissä vaikuttaakin eräänlainen humpuukin porttiteoria.

Lääketiedettä epäilevän homeopatiafanin on helppoa päätyä rokote-epäröijäksi, ja rokote-epäröijä voi langeta uskomaan, että Bill Gates toteuttaa rokotteilla suurta juonta maailman väestön tuhoamiseksi. Tästä syystä populistipoliitikotkin tapaavat levittää virheellistä terveystietoa. Humpuukin omaksuminen altistaa myös muulle humpuukille.

Vaikka täydentävä hoito pohjautuisi virheelliselle selitysmallille, on kuviteltavissa, että siitä on hyötyä markkinoiden aukkokohdissa.

Terveyshumpuuki ei siis ole pelkkää järjetöntä sekoilua vaan sitä syntyy syystä ja se leviää syystä. Jos näitä syitä ei ymmärretä, kamppailu humpuukin aiheuttamia hyvin todellisia haittoja vastaan on arpapeliä.

”Aukkojen humpuuki” on pysyvä dynamiikka, jolla on kauaskantoiset vaikutukset.

Kansanterveyspolitiikan, lääketieteellisen vallankäytön ja terveysmarkkinoiden sääntelyn reunamille syntyy aina markkinarakoja. En usko, että sitä voi pysäyttää. Niin kauan kuin lääketiede on rehellistä, se ei pysty vastaamaan potilaiden kaikkiin terveystarpeisiin. Siispä kaikkein kapinallisimmatkin terveysprofeetat löytävät jatkuvasti uutta hedelmällistä maaperää.

Tässä suhteessa on kiinnostavaa miettiä, mikä on niin sanottujen täydentävien hoitojen optimaalinen rooli yhteiskunnassa. Vaikka täydentävä hoito pohjautuisi virheelliselle selitysmallille, on kuviteltavissa, että siitä on hyötyä markkinoiden aukkokohdissa. Se saattaa kyetä tarjoamaan inhimillisesti arvokasta tukea sairaille ja samalla viemään tilaa lääketiedettä vastustavilta radikaaleilta terveysprofeetoilta ja epäluulon lahkoilta.

Terveyshumpuukissa on harmaan sävyjä. Kaikkea humpuukia ei ole perusteltua kritisoida samalla yksitoikkoisella asenteella. Sen sijaan meidän tulee yrittää tunnistaa ne humpuuki-ilmiöt, joista on suurta haittaa.

Kuinka paljon vahinkoa vaikkapa skeptikkojen laajasti parjaamat yksisarvishoidot tai uushenkiset kristalliterapiat ovat aiheuttaneet ihmiskunnalle? Hädin tuskin lainkaan.

Ja pienet haitat – ne ovat hyväksyttävissä. Niitä on jokaisen arkielo muutenkin pullollaan.

Juha Matias Lehtonen

Kirjailija on uskontotieteilijä, tietokirjailija ja tiedetoimittaja. Lehtosen viimeisin teos Sairaan Kaunis (2023) käsittelee kauneusnormien ja terveysuskomusten historiaa.

LISÄÄ SAMALTA KIRJOITTAJALTA