Tutkitulla tiedolla huuhaata vastaan.
Osassa maailmaa on tavallista määrätä herkästi paljon antibiootteja, ja monissa paikoissa niitä saa apteekeista ja katukaupasta ilman reseptiä. Jos antibiootteja ei käytetä huolellisesti, syntyy antibiooteille vastustuskykyisiä superbakteereja.
Jaa somessa:
Milloin lääkäri määrää antibioottikuurin, milloin taas ei?
11.10.2021antibiootitbakteeritlääkerokotteetsivuvaikutukset
Teksti: Heidi Broman | Kuva: Karolina Grabowska palvelusta Pexels
Maailman terveysjärjestö WHO pitää antibioottiresistenssiä ilmastonmuutoksen kaltaisena maailmanlaajuisena uhkana. Siksi antibioottien käytön tulee olla tarkkaan harkittua.
Antibiootit ovat mullistaneet bakteeri-infektioiden hoidon. Niiden ansiosta pystytään hoitamaan aiemmin kuolemaan johtaneita sairauksia ja tekemään leikkauksia niin, etteivät potilaan haavat tulehdu.
Lääkärin tulisi kuitenkin määrätä antibioottikuuri vain silloin, kun on todennäköistä, että potilas tulee parantumaan bakteerin aiheuttamasta infektiosta sen avulla tehokkaammin kuin ilman sitä. Antibiootteja voidaan määrätä myös toimenpiteiden yhteydessä ehkäisemään infektioiden syntymistä.
Mitä ovat antibiootit?
Antibiooteilla tarkoitetaan perinteisesti luonnon sienten tai bakteerien tuottamia kemiallisia yhdisteitä, jotka vaikuttavat bakteerisolun rakenteeseen.
Puhekielessä antibiootti-sanalla kuitenkin tarkoitetaan yleensä kaikkia lääkkeitä, joilla hoidetaan bakteerien aiheuttamia infektiota. Bakteerien lisäksi infektioita voivat aiheuttaa myös virukset, sienet ja alkueläimet, ja näiden aiheuttamien tautien hoidossa antibiooteista ei ole hyötyä.
Antibiooteilla on tarkoitus lyhentää taudin kestoa ja auttaa elimistön omaa puolustusjärjestelmää tuhoamaan infektion aiheuttanut bakteeri.
Antibiootit eivät suoraan auta taudin oireisiin, mutta oikein käytettyinä ne lievittävät infektion voimakkuutta ja nopeuttavat paranemista. Annostuksen tulee olla riittävän suuri ja käytettävän antibiootin riittävän tehokas tautia aiheuttavaan bakteeriin.
Kaikkiin infektiotauteihin antibiootit eivät toimi, tai ne eivät nopeuta potilaan paranemista. Esimerkiksi akuuttia keuhkoputkitulehdusta ei hoideta antibiootein, sillä sen hoidossa antibioottien käytöstä on todettu olevan enemmän haittaa kuin hyötyä. (1, 2) Keuhkoputkitulehduksella tarkoitetaan henkitorven ja keuhkoputkien limakalvon tulehdusta ja sen yleisimpiä oireita ovat yskä, yskösten erittyminen, nuha ja kurkkukipu.
Sen sijaan keuhkokuumetta eli keuhkokudoksen tulehdusta hoidetaan antibiootein, sillä se on vakavampi tauti ja sen hoidossa antibiooteista on todettu olevan hyötyä. Keuhkokuumeen oireita ovat hengenahdistus, kuume ja voimakas väsymys.
Osa ihmiskehon bakteereista on hyödyllisiä ja ne suojaavat elimistöä tauteja aiheuttavia bakteereja vastaan. Antibioottihoito tuhoaa aina samalla myös kehon hyviä bakteereja eli normaalimikrobistoa.
Kuten muutkin lääkkeet, myös antibiootit voivat aiheuttaa haittavaikutuksia, joita pyritään estämään valitsemalla lääke ja annostus oikein. Antibioottikuuri tulee siis suunnitella huolellisesti ja käyttää lääkärin ohjeiden mukaisesti.
Nämä vaivat yleensä hoidetaan antibiootilla:
- streptokokkibakteerin aiheuttama nielutulehdus eli angiina
- keuhkokuume
- virtsatieinfektio
- bakteerin aiheuttama sukupuolitauti
- bakteerin aiheuttama ihoinfektio
Antibioottia ei käytetä, kun kyseessä on:
- viruksen aiheuttama nielutulehdus
- viruksen tai bakteerin aiheuttama flunssa eli nuhakuume
- akuutti keuhkoputkitulehdus
- ihon virusinfektiot
Tapauskohtaista harkintaa tarvitaan:
- akuutti välikorva- tai sivuontelotulehdus
- ripuli
Millä perusteella antibioottikuuri määrätään?
Lääkärin tehtävänä on päätellä, mikä bakteeri tai virus on aiheuttanut taudin potilaalle. Tässä auttaa paikallinen tieto taudinaiheuttajan yleisyydestä kyseisellä hetkellä.
Lisää vihjeitä saadaan, jos potilaasta voidaan ottaa näyte laboratoriotutkimuksia varten. Myös potilaan oireisto, lääkärin suorittama tutkimus ja infektion sijainti elimistössä ohjaavat lääkärin päätöksentekoa.
Toinen asia, jota lääkäri vastaanotolla arvioi, on taudin vakavuus. Sama tauti voi aiheuttaa eri potilailla erilaiset oireet ja toiset pärjäävät kotona, kun taas osa tarvitsee sairaalahoitoa.
Lääkäri arvioi potilaan yleistä kuntoa ja taudin vakavuutta kyseisellä hetkellä sekä potilaan riskiä sairastua vakavasti. Apuna lääkäri voi käyttää esimerkiksi tietoa potilaan hengitystiheydestä, happisaturaatiosta eli veren happikyllästeisyydestä, verenpaineesta ja kuumeesta. Myös potilaan muut sairaudet, lääkitys, ikä, päihteiden käyttö ja muut ominaisuudet vaikuttavat vakavan taudin riskiin.
Vaikka potilas kokisi taudin aiheuttamat oireet hyvin kiusallisina, hän ei silti välttämättä ole lääkärin arvion perusteella vaarallisesti sairas. Jollei tätä asiaa lääkärin vastaanotolla selitetä riittävän perusteellisesti, voi potilaalle helposti tulla olo, ettei hänen sairauttaan ole otettu vakavasti.
Lääkärin ja potilaan välinen vuorovaikutus ei aina syystä tai toisesta onnistu, vaikka vastaanottotilanteessa olisi periaatteessa toimittu oikealla tavalla. Potilaalla voi esimerkiksi olla epärealistisia odotuksia vastaanottotilanteen kulusta tai sairautensa hoitomahdollisuuksista. Lääkärille taas voi olla vaikeaa asettua potilaan asemaan ja selittää sairauteen liittyviä asioita ymmärrettävällä tavalla.
Mikäli jokin asia sairaudessa tai sen hoidossa mietityttää, lääkäriltä saa ja kannattaa aina kysyä tarkentavaa tietoa.
Huolellisella antibioottien käytöllä voidaan ehkäistä antibioottiresistenssiä
Lääkäri määrää antibioottikuurin, kun hän päättelee, että potilas on sairastunut bakteeritautiin. Sen sijaan epävarmoissa tapauksissa ja varsinkin taudin ollessa lievä pyritään välttämään antibiootteja.
Näin toimitaan siitä syystä, että liiallinen ja huonosti suunniteltu antibioottien käyttö aiheuttaa antibioottiresistenssiä eli bakteerien muuntumista antibiooteille vastustuskykyisiksi. Bakteerit kykenevät luonnostaan mutatoitumaan eli muuntumaan, ja tehokkaimmin lisääntyvät ne yksilöt, joilla on jokin selviytymistä edistävä mutaatio.
Jos ihmisen elimistöön tulee antibioottia, ainoastaan antibiootille vastustuskykyiset bakteerit kykenevät lisääntymään. Oikein kohdennettu ja annosteltua antibiootti on riittävän voimakas tuhoamaan taudinaiheuttajan, jolloin bakteereita ei jää henkiin, eikä antibioottiresistenssiä pääse kehittymään. Jos taas antibiootteja syödään epäsäännöllisesti tai lääkeannos on liian pieni, antibioottipitoisuus ei ole riittävä, jolloin bakteerit eivät tuhoudu kokonaan ja osa niistä kykenee jatkamaan lisääntymistä.
Jos antibiootteja ei käytetä huolellisesti, on mahdollista, että syntyy bakteereja, jotka pystyvät vastustamaan useaa antibioottia. Tällaisia vaikeahoitoisia bakteerikantoja, niin kutsuttuja superbakteereja, ovat muun muassa sairaalabakteerinakin tunnettu MRSA ja antibioottia hajottavaa laajakirjoista beetalaktamaasia tuottava enterobakteeri ESBL. (3)
Näiden hoidossa eivät tavanomaisimmin käytetyt ja turvallisimmat lääkkeet ole enää toimivia, vaan joudutaan turvautumaan jäljellä oleviin varavaihtoehtoihin.
Nykyisin käytössä olevilla varalääkkeillä voi olla vaikeitakin haittavaikutuksia. Myös varalääkkeet voivat joskus menettää tehonsa, jolloin jotain tautia ei pystytä enää ollenkaan lääkitsemään ja potilas voi jopa kuolla.
Uusia antibiootteja kehitellään, mutta työ on aikaa vievää ja tällä hetkellä kehitteillä olevien antibioottien ei odoteta olevan tehokkaita kaikkein hankalimpia antibioottiresistenttejä bakteereja kohtaan. Uudet antibiootit eivät koskaan ratkaise koko ongelmaa, vaikka niistä onkin apua joidenkin bakteerien kohdalla.
Antibioottien käyttö Suomessa ja maailmalla
Käypä hoito -suosituksen mukaan Suomessa antibiooteilla hoidetaan vain sellaisia potilaita, jotka tarvitsevat antibioottia parantuakseen. Suomen terveyskeskuksissa toteutettiin vuosina 1998–2002 MIKSTRA-ohjelma, jolla selvitettiin optimaalista tapaa infektioiden diagnostiikkaan ja hoitoon. Tämän pohjalta luotiin terveydenhuollolle ensimmäiset Käypä hoito -suositukset antibioottien käyttöön, joita päivitetään säännöllisesti uuden tutkimustiedon myötä.
Kelan tilastojen mukaan antibiootit olivat vuonna 2019 kymmenenneksi yleisin lääkärien määräämä lääkeryhmä. Antibioottireseptejä kirjoitettiin yhtä lääkäriä kohden keskimäärin 70 kappaletta ja niiden osuus oli 3,7 prosenttia kaikista vuonna 2019 määrätyistä lääkkeistä. Yhteensä antibioottikuureja määrättiin siis lähes kaksi miljoona kappaletta eli keskimäärin resepti joka kolmannelle suomalaiselle.
Osassa maailmaa on edelleen tavallista määrätä herkästi paljon antibiootteja ja monissa paikoissa niitä saa apteekeista ja katukaupasta ilman reseptiä. Myös suuri väestön tiheys ja hygienian puute edistää antibioottiresistenttien bakteerien syntyä. THL:n mukaan lisääntynyt matkailu levittää muualla maailmassa syntyneitä resistenttejä bakteereja myös Suomeen.
Terveydenhuollon lisäksi antibiootteja käytetään myös eläinten hoidossa ja lihateollisuudessa. Eläimillä on osin samat taudinaiheuttajabakteerit kuin ihmisellä, joten ihmiselle vaarallisia antibioottiresistenttejä bakteereja voi syntyä myös eläimissä.
Luonnonvarakeskuksen mukaan Suomessa antibiootteja käytetään eläimille suhteellisen vähän ja suositaan sairaan eläinyksilön lääkintää, kun taas esimerkiksi Etelä-Euroopan maissa antibiootteja saatetaan antaa rehun tai juomaveden seassa suuremmalle eläinryhmälle ennaltaehkäisevästi.
Miltä näyttää antibioottien tulevaisuus?
Britannian hallitus julkaisi vuonna 2014 raportin, jonka arvion mukaan vuonna 2050 10 miljoonaa ihmistä maailmanlaajuisesti kuolee lääkeresistentin bakteerin aiheuttamaan infektioon. Myös Maailman terveysjärjestö WHO on nimennyt antibioottiresistenssin ilmastonmuutoksen kaltaiseksi maailmanlaajuiseksi uhkaksi. Tärkeää olisi saada kansainvälisen tason valvontaa ja sopimuksia antibioottien käyttöön, sekä lisätä tietoisuutta ja ymmärrystä antibioottiresistenssistä.
Tällä hetkellä ei ole tiedossa korvaavaa hoitoa antibiooteille, mutta vaihtoehtoisia hoitomuotoja ja uusia antibiootteja tutkitaan. Rokotuksilla on myös osansa infektioiden ehkäisyssä. Tarkempi taudinaiheuttajan diagnostiikka ja juuri oikeaan bakteeriin kohdennettu hoito on myös tärkeää.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on antanut kansalaisille ohjeita antibioottien oikeaan käyttöön ja antibioottiresistenssin ehkäisyyn. Antibiootteja tulee aina käyttää pelkästään lääkärin ohjeiden mukaisesti, eikä esimerkiksi syödä muille määrättyjä tai kaappiin jääneitä lääkkeitä itsenäisesti. Ulkomailla ilman reseptiä saatavat antibiootit kannattaa myös jättää ostamatta.
Käyttämättömät antibiootit luokitellaan vaaralliseksi jätteeksi ja ne tulee palauttaa apteekkiin, josta ne lähetetään asianmukaiseen jatkokäsittelyyn.
Niin bakteereilta, superbakteereilta kuin viruksilta voi suojautua noudattamalla hyvää hygieniaa erityisesti ruuanlaitossa, yskiessä ja vessakäynnin yhteydessä. Sairaana tulee myös välttää kontakteja, jottei tauti pääsisi leviämään. (4)
Kiinnostuitko aiheesta? Lue ja selvitä lisää antibiooteista:
- Lääkärikirja Duodecim – Antibiootit
- Antibioottilainen loppu – Yle Areena
- Ylen artikkeli: Tutkimus: Suomalaiset kyseenalaistavat antibioottikuurit – Näin sinäkin voit hillitä antibiooteille vastustuskykyisten superbakteereiden yleistymistä
- Fire/Finres (suomalaisia resistenssiseurantaraportteja)
- EUCAST ohjeistus
Heidi Broman
Kirjoittaja on neljännen vuoden lääketieteen opiskelija Kuopiosta. Kirjoittajan mielestä jokaisen tulisi saada laadukasta ja ymmärrettävää tietoa terveydestä ja lääketieteestä.
LISÄÄ SAMALTA KIRJOITTAJALTA
Antibioottiresistenssiä koskevassa osiossa liipataan ajatusta, että antibioottihoito on aina käytettävä *loppuun*, jotta lääkeresistenssiä ei kehittyisi. Aivan näinhän tekstissä ei sanota, mutta ajattelin ehdottaa lisähuomiota kappaleeseen. Brittiläiset infektiolääkärit hiljan (https://www.bmj.com/content/358/bmj.j3418) argumentoivat, ettei tutkimusnäyttö tätä ”legendaa” tue ja että pääasiassa resistenssiongelmaa kehittävät muut mikrobit kuin hoidettava kohdepatogeeni. Antibioottihoitojen kestohan on myös paljolti mielivaltainen; traditioon, kalenteriin ja tasalukuihin perustuva – esim. 1 tai 2 viikkoa, 10 päivää – jolloin olisi melko irrationaalistakin odottaa, että juuri täsmälleen *se* (pohjimmiltaan hatusta vedetty) hoidon kesto olisi maaginen. Lienee myös epätodennäköistä, että ihanteellinen hoidon kesto olisi eri potilailla tai saman infektion eri instansseissa sama. Käytännössä silloin (harmillisen harvoin) kun eri pituisia hoitoja verrataan, osoittautuu lyhempi yleensä yhtä tehokkaaksi ja vähemmän haitalliseksi kuin pidempi (https://www.bradspellberg.com/shorter-is-better). Antibioottihoidon tavoite on tavallisissa infektioissa kuitenkin kliininen paraneminen eikä mikrobiologinen eradikaatio; ja mistäpä käytännössä tietäisikään eradikaation tapahtuneen?
Terveysportin linkki osion toisessa kappaleessa ei toimi, se vaatinee käyttöoikeutta.
Streptokokkinielutulehduksesta voisi huomauttaa, ettei rutiininomaista jokaisen ”angiinan” antibioottihoitoa nykyisin suositella (https://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1469-0691.2012.03766.x ja https://www.kaypahoito.fi/hoi38020), ainakaan universaalisti.